A.D. Kramer


© VRL-13320


Perustiedot

Nimi: A.D. Kramer "Roi" Syntymäaika: 08.10.2017
Rotu: Suomalainen ratsuponi Rekisterinumero: VH18-029-0003
Sukupuoli: Ori Ikä, Ikääntyminen: 12v, satunnainen
Säkäkorkeus: 146cm Kasvattaja: Jannica VRL-04799, Adina
Väri: Punarautias Omistaja: Perho VRL-14489
Painotuslaji: Esteratsatus Koulutustaso: 120cm

→ Roi palkittiin kesäkuun kantakirjatilaisuudessa KTK-III palkinnolla pistein 17 + 17 + 17 + 17 = 68p

Roi syntyi lämpimänä lokakuun iltana Adinan ponitilalle. Se oli kauan odotettu varsa, jonka Perho oli varannut jo ennen sen syntymää. Kun varsa sitten lopulta syntyi, se nimettiin A.D. Krameriksi. Kutsumanimensä se sai susikoira Roin mukaan, sillä jo syntyessään siitä huokui lämmintä luottamuksen tunnetta. Kun Perho pääsi ensimmäisen kerran varsaa katsomaan, hän päätti että tästä varsasta tulee hänen oma esteratsunsa. Roi erottui varsojen joukosta selkeästi, sillä kun muut varsat kävivät väsähtäneinä lepäämään, jatkoi tämä riehumistaan. Roi oli helppo kouluttaa ratsuksi, sillä se ei vierastanut paljoa ihmistä selässään ja oppi nopeasti.

Roi on perusluonteeltaan aika leppoisa ja rauhallinen. Sitä harvoin näkee riehumassa ratsastaja selässään, mutta huonojakin päiviä tosin on. Tarhassa ori tykkää revitellä tosissaan, joten isot tarhat ovat orin mieleen. Roita ei oikein voi tarhata kaverin kanssa, sillä leikit punarautiaan kanssa voi helposti mennä agressiiviseksi. Roi tykkää kulkea taluttajansa takana, sillä kokee sen turvalliseksi. Harvemmin ori mitään alkaa temppuilemaan, mutta tammojen läheisyydessä kannattaa käyttää ketjunarua. Ruohotupsut eivät ponia kiinnosta, sillä se tietää saavansa syödä vasta kun pääsee vapaaksi tarhaan tai laitumelle. Vieraisiin paikkoihin tai esineisiin ori tutustuu oma-alotteisesti, mutta saattaa säpsyä hieman jos esine liikkuukin.

Karsinassaan Roi pyörii kuin häkkyrä. Se ei pidä siitä kun ihminen tunkeutuu sen omaan rauhalliseen tilaan, joten se kannattaakin hoitaa käytävällä tai pesupaikalla. Harjatessa ori rentoutuu ja melkein nukahtaa. Kavioiden kanssa ei ole ongelmia, vaikkakin saattaa aluksi testata hoitajaansa. Roi on kuitenkin heti hereillä kun yrittää harjata vatsan alta, se on sille herkkä kohta ja siihen koskija saattaakin saada kipakan pureman. Satulavyötä kiristettäessä on sama ongelma, vaikka satulan saakin nostaa selkään ja asetella oikein ihan rauhassa. Kuolaimet menee nätisti suuhun ilman ongelmia.

Kun varusteet on saatu päälle ja kypärä päähän, on aika lähteä kentälle. Roi kulkee vierellä rauhassa kentälle, mutta selkäännousu saattaa olla haastavaa. Ori nimittäin alkaa innostuessaan hyörimään ja pyörimään eikä meinaa millän pysyä paikallaan edes sen aikaa että jalan saisi jalustimeen. Kun sitten viimeinkin on päästy selkään, rautias liikkuu jo puolessa välissä kenttää. Esteet nähtyään oria on enää turha yrittää saada kulkemaan hallistusti, sillä Roi rakastaa hyppäämistä. Erikoisesteet se ylittää mitään miettimättä. Kouluratsastus on Roin mielestä turhaa sipsuttelua, eikä sitä aina jaksa kiinnostaa hallittu ravaaminen tai taivuttelu. Maastossa kulkee yksin tai kaverin kanssa ja hyppää mieluusti maastoesteitäkin.

Sukuselvitys

i. Konstantin MPB
wpb, 140cm, m
KTK-II, VSN Ch, EV-I, KV-II
ii. Cullenton's Ikaros
wpb, 144cm, vkk
KTK-II, KRJ-II
iii. Gulliver
wB, 134cm, vkk
YLA3, VWY-II
iie. Imperial al Baliha
ox, 147cm, rn
VIR MVA Ch
ie. Anna Karenina MPB
wpb, 136cm, trn
KTK-II
iei. WV's Korbin
(wpb [wB+ox]+wpb [wB+ox]), 145cm, tprn
ERJ-II
iee. Araminta
WB, 132cm, mkm
YLA2, ERJ-II, KRJ-II, VWY-III, KTK-III
e. Bahria
FWB, 167cm, km
KTK-II, Ch, VSN NCh
ei. Fenris N!
hann, 168cm, m
Preferent 58%
eii.Dargonborn
hann, 164cm, m
YLA2, ERJ-II, Premier 72%
eie. Ferreira
hann, 165cm, km
ee. Em's Belinda
holst, 166cm
eei. Baltimore Zoo
holst, 165cm, rn
KRJ-III
eee. Arabesque
holst, 168
YLA3

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed posuere interdum sem. Quisque ligula eros ullamcorper quis, lacinia quis facilisis sed sapien. Mauris varius diam vitae arcu. Sed arcu lectus auctor vitae, consectetuer et venenatis eget velit. Sed augue orci, lacinia eu tincidunt et eleifend nec lacus. Donec ultricies nisl ut felis, suspendisse potenti. Lorem ipsum ligula ut hendrerit mollis, ipsum erat vehicula risus, eu suscipit sem libero nec erat. Aliquam erat volutpat. Sed congue augue vitae neque. Nulla consectetuer porttitor pede. Fusce purus morbi tortor magna condimentum vel, placerat id blandit sit amet tortor.

Mauris sed libero. Suspendisse facilisis nulla in lacinia laoreet, lorem velit accumsan velit vel mattis libero nisl et sem. Proin interdum maecenas massa turpis sagittis in, interdum non lobortis vitae massa. Quisque purus lectus, posuere eget imperdiet nec sodales id arcu. Vestibulum elit pede dictum eu, viverra non tincidunt eu ligula.

Nam molestie nec tortor. Donec placerat leo sit amet velit. Vestibulum id justo ut vitae massa. Proin in dolor mauris consequat aliquam. Donec ipsum, vestibulum ullamcorper venenatis augue. Aliquam tempus nisi in auctor vulputate, erat felis pellentesque augue nec, pellentesque lectus justo nec erat. Aliquam et nisl. Quisque sit amet dolor in justo pretium condimentum.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed posuere interdum sem. Quisque ligula eros ullamcorper quis, lacinia quis facilisis sed sapien. Mauris varius diam vitae arcu. Sed arcu lectus auctor vitae, consectetuer et venenatis eget velit. Sed augue orci, lacinia eu tincidunt et eleifend nec lacus. Donec ultricies nisl ut felis, suspendisse potenti. Lorem ipsum ligula ut hendrerit mollis, ipsum erat vehicula risus, eu suscipit sem libero nec erat. Aliquam erat volutpat. Sed congue augue vitae neque. Nulla consectetuer porttitor pede. Fusce purus morbi tortor magna condimentum vel, placerat id blandit sit amet tortor.

Kisakalenteri

8 sijoitusta, joista 1 voittoa

14.04.2018 - Priton Budyonnys - ERJ, 120cm - 03/31
16.04.2018 - Priton Budyonnys - ERJ, 120cm - 04/31
20.04.2018 - Priton Budyonnys - ERJ, 120cm - 03/31
23.04.2018 - Priton Budyonnys - ERJ, 120cm - 05/31
25.04.2018 - Priton Budyonnys - ERJ, 120cm - 03/31
26.04.2018 - Priton Budyonnys - ERJ, 120cm - 01/31
26.04.2018 - Priton Budyonnys - ERJ, 120cm - 03/31
20.04.2020 - Farbranch Irish Draughts - ERJ, 120cm - 03/50
00.00.0000 - Paikka - ERJ, 120cm - 0/00
00.00.0000 - Paikka - ERJ, 120cm - 0/00
00.00.0000 - Paikka - ERJ, 120cm - 0/00
00.00.0000 - Paikka - ERJ, 120cm - 0/00
00.00.0000 - Paikka - ERJ, 120cm - 0/00
00.00.0000 - Paikka - ERJ, 120cm - 0/00
Päiväkirja ja valmennukset

10.10.2017 Pienenpieniä kavionjälkiä, kirjoittanut Perho, 468 sanaa

Saapuessani ensimmäistä kertaa Adinaan, olin hieman jännittynyt. Tänään olisi nimittäin luvassa varaamani varsan ensimmäinen tapaaminen, ja pelkäsin että etukäteen varattu varsa olisi ollut huono päätös. Kävellessäni varsalaitumen ohi, silmäni yrittivät tunnistaa varsan, josta en tiennyt oikeastaan mitään. Jannica tuli tallista ulos hymyillen iloisesti. Jannica varmisti että varmasti olin Perho, enkä mikään huijari hevosvaras. Nyökkäsin. Tiesin kyllä etukäteen Jannican, mutta hän ei ollut tainnut kulla minusta. Nainen kertoi varsan olevan rakastettava ja lähti johdattamaan minua kohti laidunta, minkä ohi olin juuri kävellyt. Jannica osoitti punarautiasta pörröpäävarsaa ja kertoi sen olevan minun varsani.

Hetken seurailimme varsojen leikkiä, kunnes yksi kerrallan varsat alkoivat väsähtää. Totesin että kohta varmaan tuokin nukahtaa, mutta sainkin vain Jannican kertomaan naurahtaen että varsa olisi täynnä energiaa vielä useamman tunnin. Jannica päästi minut laitumen portista sisään tervehtimään pientä oria, joka emänsä varoitteluista huolimatta tuli heti luokseni. Silittelin varsaa hetkisen, mutta jouduin lopettamaan kun ori tylsistyi seisomaan paikallaan ja lähti laukkaamaan täydellä vauhdilla kohti emäänsä. Naurahdin varsan riehumiselle ja palasin Jannican luokse portille. Ilmoitin että tämä varsa todellakin tulisi minulle heti kun se olisi mahdollista. Jannica kertoi että voisin aloittaa suhteemme rakentamisen nyt jo, ja aloittaa varsan totuttamisen käsittelyyn nyt. Suostuin tietenkin tähän ehdotukseen, ja lähdimme hakemaan Balia varsoineen sisään. Kerroin matkalla Jannicalle, että olin ehtinyt ristiä varsan Roiksi. Jannica kertoi kutsumanimen kuulostavan hyvältä, ja sopikin sen oikeaan nimeen, A.D. Krameriin. Jannica avasi laitumen portin ja kävi pyydystämässä Roin emän riimuun. Tullessaan portille, hän pyysi että katsoisin Roin perään, sillä välillä se tuppasi karkailemaan omille teilleen.

Pääsimme kuitenkin talliin ilman ongelmia, ja kun kaksikko oli saatu omaan karsinaansa, Jannica ojensi minulle tummansinisen varsariimun. Hän ohjeisti minua riimuun totuttamisesta, ja päästi sitten karsinaan. Tervehdin ensin tammaa kertoakseni etten olisi uhka varsalle ja käännyin sitten Roin puoleen. Orivarsa oli kiinnostunut oudosta nylonhäkkyrästä, ja yrittikin tunkea turpaansa sen sekaan tutkiakseen sitä. Silittelin varsam päätä riimulla niistä kohdista, joihin riimu tulisi osumaan kun se olisi varsan päässä. Roi oli hieman hämmentynyt kun karheahko esine silitti sitä turvan ympäriltä ja korvien takaa. Hiljalleen aloin pujottamaan sitä varsalle päähän osa kerrallaan, ja pian se olikin kokonaan Roilla päässä. Ori heilutteli hieman päätään hämmentyneenä päänsä ympärillä olevasta jutusta, mutta unohti sen nopeasti ja alkoi keskittymään kädessäni olevaan namiin, jonka se sai kiitokseksi hyvästä käytöksestä.

Jannica ojensi minulle riimunnarun ja neuvoi kiinnirrämään sen riimuun. Tein ohjeiden mukaan, ja lähdin sitten naru löysällä kulkemaan kohti karsinan ovea, toivoen että Roi ymmärtäisi tulla perässä. Pian sainkin huomata että varsa kulki perässäni, mutta päästessämme karsinasta ulos, se nykäisi narun tiukalle ja yritti livistää ulos. Varsa hämmentyi kun ei päässytkään menemään minne tahtoi, ja otti hampailaan kiinni narusta. Ohjasin orin takaisin karsinaan ja otin siltä riimun pois. Astuin ulos karsinasta ja suljin karsinan oven, kun samalla ihmettelin Jannicalle kuinka helposti Roi oli hyväksynyt riimun päässään. Kävimme vielä lopuksi tekemässä toimistossa lopulliset kaupat, kunnes pääsin lähtemään hymyissä suin kohti kotia.



01.02.2018 Estevalmennus Loitsulassa, valmentaja ja kirjoittaja Sylvi Ojanne (VRL-14586), 1026 sanaa

Helmikuinen valmennus oli täyttynyt mukavaa tahtia, kaikkien ratsukoiden kävellessä kentällä katselin heitä kentän reunalta toppavaatteisiin verhoutuneena. Esteitä kannattimille nostellessaan hän kyseli valmennettaviltaan hieman heidän hevosistaan. Jannican hevonen Veikko lompsi kaviouraa hitaanpuoleisesti, ja sellainen Jannica kertoikin hevosensa olevan - rauhallinen ja hitaastilämpenevä. Valmennuksen toinen täykkäri, kimo Inna taasen vaikutti innokkaalta, hieman hermostuneelta. Ponikokoa kentällä edustivat piensuokki Hups ratsastajansa Liian kanssa, sekä Perho sekä ratsuponinsa Roi. Hups eli Huppu oli Liian mukaan symppis ja maailman ihanin, olin kyllä täysin samaa mieltä katsellessani vireän tamman liikettä käynnin verryttelyssä. Nuori poni Roi taas hädintuskin oli päästänyt ratsastajaa selkäänsä kentälle tullessaan, niin innokas se oli ollut liikkumaan. Perho kertoi Roin olevan taitava hyppääjä, samaan aikaan poni hänen allaan singahti raville kerran jos toisenkin.

Kun tutustuminen hevosiin ja ratsastajiin oli suoritettu, ja nelikko oli verrytellyt pikaisesti, omaan tahtiinsa niin käynnissä kuin ravissakin, oli laukkaverryttelyn vuoro. Kentällä mahtui laukkaamaan hyvin, ratsukot toinen toisensa perään pyörivät ympärilläni keskiympyrällä. Innan ratsastajaa Tildaa muistutin puolipidätteiden tärkeydestä.
“Istu vaan syvälle satulaan, hevonen ei karkaa alta! Ja puolipidätteitä, tee vaikka joka toiselle askeleelle! Hiitaammin, niin.” Innan laukka alkoikin rauhoittua Tildan ratsastaessa sitä aktiivisemmin ja tiivistämällä istuntaansa. Myös Liia sai ohjeita puolipidätteiden tekemiseen, mutta myös pohkeiden tuen tärkeyteen. Huppu näytti laukkaavan hieman lapa edellä, eikä ratsastaja saanut sisäpohjetta läpi. Pienellä hienosäädöllä ja aktiivisilla puolipidätteillä Huppu kuitenkin alkoi laukata rehellisesti, pyöristäen itseään. “Muista myös kehua, hieno tamma! Se kuuntelee sinua nyt jo paljon paremmin, hyvää työtä.” Hyppääminen aloitettiin kolmen esteen matalalla sarjalla. Laukka-askelia olin laskenut väliin kaksi. Kerroin tehtävästä ratsastajille, ja muistutin; pienemmillä askelilla kolmekin on aivan oikein, kunhan jokaiseen väliin askelia tulee saman verran. Tehtävälle suuntasivat ensimmäisinä Veikko ja Jannica.
“Ratsasta eteen, anna mennä vain! Veikon olisi jo aika herätä tähän päivään.” Neuvoin, kun ratsukko nosti laukan. Muistuttelin Jannicaa myös ohjan tuesta, sillä Veikko valahti pitkäksi heti kun ohja sen sille salli.

“Kun pyydät eteen, pidä kuitenkin tuntuma, jotta hevosella on jotain mitä kohti edetä! Nyt Veikko pääsee vähän liian pitkäksi, joten kerää vain ohjaa ja pidä ne kädessä.” Ratsukon seuraavat hypyt olivatkin jo huomattavasti parempia ja ryhdikkäämpiä, Jannica sai kehua ratsuaan vuolaasti. “Ole vain itse terävämpi sen kanssa, sitä se kaipaa! Halutaan siitä vähän säpäkämpi.”
Roi-poni pinkaisi sarjalle ennätysvauhdissa, ja venytti askeltaan väleihin. Kaksi laukka-askelta ensimmäiseen väliin, kolme askelta toiseen, sitten taas kaksi, ja sarjan ensimmäiset puomit kalahtivat maahan. Neuvoin Perhoa ratsastamaan kentän ympäri laukassa, työstäen sitä hetken, ja yrittämään sitten uudelleen. “Istu vain alas, tiivistä istuntaa niin se ei pääse kauhomaan ja kiihdyttämään.” Samalla nostin itse puomit takaisin kannattimilleen.

“Saa tulla, ei yhtään tuon nopeampaa. Älä heitä ohjaa pois, se tarvitsee tukea!” Laskin myös esteiden laukkavälit ääneen ratsastajaa auttaakseni, vauhtia oli taas mutta suoritus huomattavasti edellistä hillitympi. “Hyyvä, kehu! Sinun ei tarvitse myödätä nuinkaan paljoa, Roi mahtuu kyllä hyppäämään, vaikka pitäisitkin enemmän tuntumaa, nämä on pieniä esteitä.”
Kaikki olivat suoriutuneet tehtävästä sarjalla, pidimme käyntitauon minun nostellessa myös rataesteitä pystyyn. Ne eivät olleet korkeita, aloitimme kaikille sopivasta 70 senttimetristä. Samalla kerroin radan kulusta; aloitetaan kaikille tutulla sarjalla oikeaan kierrokseen, sen jälkeen vaihdetaan suuntaa yksittäisellä halkaisijaesteellä M-E. Sen jälkeen voi ottaa raville, jos laukka ei vaihdu, mutta pian on oltava taas laukassa! Pitkällä sivulla on pitkän lähestymisen jälkeen pystyeste. Viimeiseksi hypätään halkaisijalla H-B oleva linja, jonka väli on noin neljä tai viisi laukka-askelta.

Muiden etsiytyessä kentällä sellasiin paikkoihin, joissa he eivät olleet suorittavan ratsukon tiellä, neuvoin Tildaa taas rauhoittamaan Innan laukkaa. He aloittivat hyvässä tahdissa sarjalla, mutta Innan ottaessa viimeiseen väliin van yhden suuren laukka-askeleen, oli Tilda hevosensa kaulalla alta aikayksikön. Korjaus oli kuitenkin nopea, ja he jatkoivat pystyesteelle halkaisialla. Se hypättiin suurella loikalla, neuvoin Tildaa ottamaan hevosta vähän kiinni ja junttaamaan takamuksen satulaan. Pitkä lähestyminen sai kimon täysiverisen innostumaan, se nosti päätään ja kauhoi kohti estettä. Hyppy oli iso, mutta Tilda sai tamman hyvin takaisin kontrolliin sen jälkeen. Viimeiselle linjalle tultiin kovaa kyytiä, Inna hyppäsi isosti mutta Tilda oli selkeästi varautunut tähän.
“Hienoja, isoja hyppyjä ainakin! Pysyt tahdissa hyvin mukana, vaikka toki tempo voisi olla hieman hillitympi. Mutta hyvä, kehu!”
Seuraavaksi yrittämään ryhtyivät Huppu sekä Liia. Sarjaestettä lähestyessä vauhti oli hyvä ja tasainen, Huppu hyppäsi sarjan kuin vanha tekijä. Kaarteessa laukka hidastui, Huppu oli alitempoinen.

“Eteen eteen eteen, nyt pitää herätä! Ei voi hypätä tuossa temmossa.” Huppu kiipesi kyllä yli esteestä halkaisijalla, mutta laukka tippui raviin kulmassa. Pitkän lähestymisen pystylle kaksikolla oli hyvin aikaa kiihdyttää, ja Liia ratsastikin hevostaan reippaasti eteen. Pystyeste meni hyvin, ja sen jälkeen tempo pysyikin jo hyvänä. Linjalta kalahti alas ensimmäinen este, mutta sännätessäni nostamaan sitä huudahdin “ei haittaa!”. Linjan välillä Huppu pysyi hereillä ja laukka säilyi mallikkaasti. “Vähän se kaipaa vielä herättelyä, muuten oikein hyvin! Koeta vain itse ennakoida, milloin se on tiputtamassa tempoa, niinkuin vaikka kaarteissa saa ratsastaa rivakasti eteen.” neuvoin Liiaa.
Roi ja Perho ratsastivat selkeästi aikaa, ja mikäs siinä. Rata eteni nopeaan tahtiin, mutta Roi oli selkeästi taitava hyppääjä. Pystyn ollessa seuraavana hyppäysvuorossa neuvoin pidättämään ponia, pitkällä ja suoralla lähestymisellä se saisi varmasti lisäpuhtia laukkaansa, joten pidätteet eivät olisi lainkaan pahitteeksi. Perho sai kuin saikin ratsastettua Roin pystylle hitaammassa temmossa, myös viimeinen linja sujui oikein hyvin. “Siltä saisi kyllä ottaa vähän vauhtia pois, niin ehtisit itsekin katsoa, mistä kohdin lähdette hyppyyn. Mutta hyvä, hyvä, sehän osaa kyllä hypätä!” kehuin salamannopeaa ratsukkoa. Jannica oli saanut Veikon heräämään hyvin sarjatehtävälle, mutta radalla vaarana oli hevosen liian pitkäksi valahtaminen. Muistutinkin Jannicaa omasta ryhdistä sekä nopeasta, terävästä jalasta, jolla Veikon laukkaa pitäisi korjata. Rata sujui hienosti ja tasaisesti, kaksikko ei pitänyt kiirettä mutta laukka pyöri kyllä. “Terävä pohje, linjalle pitää päästä hyvässä temmossa, esteiden välissä ei ehdi enää korjata!” neuvoin Jannicaa heidän lähestyessään viimeistä linjaa. Hän ratsastikin hyvin eteen, ja Veikko hyppäsi mallikkaasti.

Kun jokainen oli saanut hypätä radan läpi useampaan kertaan ja olin kaikkien suorituksiin tyytyväinen, oli loppuverryttelyn aika. Se hoitui kaikilta itsenäisesti, suurilla ympyröillä ja eteen alas ratsastaen. Huppu ja Veikko, hitaammat kaverukset olivat virkeinä ja rentoina loppuraveilla, ja ne polkivat hyvin askelia alleen. Inna ja Roi taas vaikuttivat saaneen päästää isoimpia höyryjä ulos, niitä vaikutti olevan nyt helpompi ja mielekkäämpi ratsastaa, sillä molemmat olivat keskittyneitä niille annettuihin tehtäviin. Loppukäynneillä kaikki kehuivat hevosiaan ja minä kaikkia ratsastajia kaikkien kantilta hienosti menneestä valmennuksesta!

01.05.2018 Vappupäivän estetunti, Valmentanut ja kirjoittanut Salli Myllymaa (VRL-11253), 267 sanaa

Toukokuun ensimmäisenä päivänä järjestetylle Islanninhevostalli Lykkjan estetunnille omilla hevosilla ilmoittautui vain yksi ratsukko, joten Perho ja Roi saivat tehokkaan yksityistunnin. Kun koulutunnin ratsukot kävelivät maneesissa loppukäyntejä, annoin myös Perholle luvan tulla jo kävelemään Roin kanssa letkan jatkoksi. Koska tilanne oli näinkin otollinen vierailevalle ratsukollemme, annoin Perholle mahdollisuuden toivoa tunnin tehtäviä. Roi-poni oli kuulemma hyvin reipas ja innokas hyppääjä, joten esimerkiksi kaarevat reitit ja hallitut lähestymiset olivat ratsukon ikuinen murheenkryyni. Tällä saralla lähdimme siis treenailemaan. Teetin ratsukolla alkuun muutamaa yksittäistä estettä verryttelyhyppyinä. Emme tänään tähdänneet korkealle, vaan pidimme esteet matalina, jotta saimme keskittyä tekniikkaan. Roi oli mielissään jo pienistäkin esteistä ja sukelsi esteeltä esteelle vähät välittäen mahdollisesti pian sekaisin menevistä kompastelevista koivista. Toistot ja ohjeistukseni auttoivat ratsukkoa löytämään kokoajan vain hallitumman tavan lähestymisiin. Kun esteiden määrä nostettiin neljään ja radantiet tehtiin tarkoituksella tiukkoja kurveja sisältäviksi esimerkiksi ympyrälle sijoitettujen kahden esteen vuoksi, alkoi uudet haasteet. "Istu alas ja kuvittele pysäyttäväsi liike nanosekunniksi!" oli ehkä käytetyin ohjeeni koko lopputunnin. Se todella auttoi ja vaikka poni edelleen omasi menohaluja, se malttoi mielensä sen merkityksellisen sekunnin sadasosan, joka toi hyppyyn lisää hallintaa. Kotiläksyksi muotoilin ratsukolle sarjaesteiden ja okserien ratsastamista. Ratsastaja totesi kuitenkin, että usein pienet esteet ja okserit nimenomaan sujuvat, mutta heti kun esteitä korotetaan, paketti räjähtää ja poni on parin ensimmäisen hypyn niin kierroksilla, ettei kuule eikä näe mitään. Kehotin ratsukkoa harkitsemaan estevalmentajan pakeilla käymistä, sillä omat taitoni alkoivat loppua opettajana. Toki minullakin pedagoginen koulutus tuntiopettajan työhön on, mutta tämän ratsukon ongelmat olivat enemmän estevalmennukseen perehtyneen heiniä kuin minun, maastopainotteisen askellajiratsastajan erikoisalaa. Kävimme kuitenkin läpi ratsukon vahvuuksia lopuksi. Tunnilta poistui väsynyt ratsukko, joskin poni olisi lähtenyt vielä uudestaan radalle. Ihailtavaa intoa!