A.D. Kramer ☆ KTK-III

Estevalmennus 01.02.2018, kirjoittanut Sylvi Ojanne (VRL-14586), 1026 sanaa

Helmikuinen valmennus oli täyttynyt mukavaa tahtia, kaikkien ratsukoiden kävellessä kentällä katselin heitä kentän reunalta toppavaatteisiin verhoutuneena. Esteitä kannattimille nostellessaan hän kyseli valmennettaviltaan hieman heidän hevosistaan. Jannican hevonen Veikko lompsi kaviouraa hitaanpuoleisesti, ja sellainen Jannica kertoikin hevosensa olevan - rauhallinen ja hitaastilämpenevä. Valmennuksen toinen täykkäri, kimo Inna taasen vaikutti innokkaalta, hieman hermostuneelta. Ponikokoa kentällä edustivat piensuokki Hups ratsastajansa Liian kanssa, sekä Perho sekä ratsuponinsa Roi. Hups eli Huppu oli Liian mukaan symppis ja maailman ihanin, olin kyllä täysin samaa mieltä katsellessani vireän tamman liikettä käynnin verryttelyssä. Nuori poni Roi taas hädintuskin oli päästänyt ratsastajaa selkäänsä kentälle tullessaan, niin innokas se oli ollut liikkumaan. Perho kertoi Roin olevan taitava hyppääjä, samaan aikaan poni hänen allaan singahti raville kerran jos toisenkin.

Kun tutustuminen hevosiin ja ratsastajiin oli suoritettu, ja nelikko oli verrytellyt pikaisesti, omaan tahtiinsa niin käynnissä kuin ravissakin, oli laukkaverryttelyn vuoro. Kentällä mahtui laukkaamaan hyvin, ratsukot toinen toisensa perään pyörivät ympärilläni keskiympyrällä. Innan ratsastajaa Tildaa muistutin puolipidätteiden tärkeydestä.
“Istu vaan syvälle satulaan, hevonen ei karkaa alta! Ja puolipidätteitä, tee vaikka joka toiselle askeleelle! Hiitaammin, niin.” Innan laukka alkoikin rauhoittua Tildan ratsastaessa sitä aktiivisemmin ja tiivistämällä istuntaansa. Myös Liia sai ohjeita puolipidätteiden tekemiseen, mutta myös pohkeiden tuen tärkeyteen. Huppu näytti laukkaavan hieman lapa edellä, eikä ratsastaja saanut sisäpohjetta läpi. Pienellä hienosäädöllä ja aktiivisilla puolipidätteillä Huppu kuitenkin alkoi laukata rehellisesti, pyöristäen itseään.
“Muista myös kehua, hieno tamma! Se kuuntelee sinua nyt jo paljon paremmin, hyvää työtä.” Hyppääminen aloitettiin kolmen esteen matalalla sarjalla. Laukka-askelia olin laskenut väliin kaksi. Kerroin tehtävästä ratsastajille, ja muistutin; pienemmillä askelilla kolmekin on aivan oikein, kunhan jokaiseen väliin askelia tulee saman verran. Tehtävälle suuntasivat ensimmäisinä Veikko ja Jannica.
“Ratsasta eteen, anna mennä vain! Veikon olisi jo aika herätä tähän päivään.” Neuvoin, kun ratsukko nosti laukan. Muistuttelin Jannicaa myös ohjan tuesta, sillä Veikko valahti pitkäksi heti kun ohja sen sille salli.

“Kun pyydät eteen, pidä kuitenkin tuntuma, jotta hevosella on jotain mitä kohti edetä! Nyt Veikko pääsee vähän liian pitkäksi, joten kerää vain ohjaa ja pidä ne kädessä.” Ratsukon seuraavat hypyt olivatkin jo huomattavasti parempia ja ryhdikkäämpiä, Jannica sai kehua ratsuaan vuolaasti. “Ole vain itse terävämpi sen kanssa, sitä se kaipaa! Halutaan siitä vähän säpäkämpi.”
Roi-poni pinkaisi sarjalle ennätysvauhdissa, ja venytti askeltaan väleihin. Kaksi laukka-askelta ensimmäiseen väliin, kolme askelta toiseen, sitten taas kaksi, ja sarjan ensimmäiset puomit kalahtivat maahan. Neuvoin Perhoa ratsastamaan kentän ympäri laukassa, työstäen sitä hetken, ja yrittämään sitten uudelleen. “Istu vain alas, tiivistä istuntaa niin se ei pääse kauhomaan ja kiihdyttämään.” Samalla nostin itse puomit takaisin kannattimilleen.

“Saa tulla, ei yhtään tuon nopeampaa. Älä heitä ohjaa pois, se tarvitsee tukea!” Laskin myös esteiden laukkavälit ääneen ratsastajaa auttaakseni, vauhtia oli taas mutta suoritus huomattavasti edellistä hillitympi. “Hyyvä, kehu! Sinun ei tarvitse myödätä nuinkaan paljoa, Roi mahtuu kyllä hyppäämään, vaikka pitäisitkin enemmän tuntumaa, nämä on pieniä esteitä.”
Kaikki olivat suoriutuneet tehtävästä sarjalla, pidimme käyntitauon minun nostellessa myös rataesteitä pystyyn. Ne eivät olleet korkeita, aloitimme kaikille sopivasta 70 senttimetristä. Samalla kerroin radan kulusta; aloitetaan kaikille tutulla sarjalla oikeaan kierrokseen, sen jälkeen vaihdetaan suuntaa yksittäisellä halkaisijaesteellä M-E. Sen jälkeen voi ottaa raville, jos laukka ei vaihdu, mutta pian on oltava taas laukassa! Pitkällä sivulla on pitkän lähestymisen jälkeen pystyeste. Viimeiseksi hypätään halkaisijalla H-B oleva linja, jonka väli on noin neljä tai viisi laukka-askelta.

Muiden etsiytyessä kentällä sellasiin paikkoihin, joissa he eivät olleet suorittavan ratsukon tiellä, neuvoin Tildaa taas rauhoittamaan Innan laukkaa. He aloittivat hyvässä tahdissa sarjalla, mutta Innan ottaessa viimeiseen väliin van yhden suuren laukka-askeleen, oli Tilda hevosensa kaulalla alta aikayksikön. Korjaus oli kuitenkin nopea, ja he jatkoivat pystyesteelle halkaisialla. Se hypättiin suurella loikalla, neuvoin Tildaa ottamaan hevosta vähän kiinni ja junttaamaan takamuksen satulaan. Pitkä lähestyminen sai kimon täysiverisen innostumaan, se nosti päätään ja kauhoi kohti estettä. Hyppy oli iso, mutta Tilda sai tamman hyvin takaisin kontrolliin sen jälkeen. Viimeiselle linjalle tultiin kovaa kyytiä, Inna hyppäsi isosti mutta Tilda oli selkeästi varautunut tähän.
“Hienoja, isoja hyppyjä ainakin! Pysyt tahdissa hyvin mukana, vaikka toki tempo voisi olla hieman hillitympi. Mutta hyvä, kehu!”
Seuraavaksi yrittämään ryhtyivät Huppu sekä Liia. Sarjaestettä lähestyessä vauhti oli hyvä ja tasainen, Huppu hyppäsi sarjan kuin vanha tekijä. Kaarteessa laukka hidastui, Huppu oli alitempoinen.

“Eteen eteen eteen, nyt pitää herätä! Ei voi hypätä tuossa temmossa.” Huppu kiipesi kyllä yli esteestä halkaisijalla, mutta laukka tippui raviin kulmassa. Pitkän lähestymisen pystylle kaksikolla oli hyvin aikaa kiihdyttää, ja Liia ratsastikin hevostaan reippaasti eteen. Pystyeste meni hyvin, ja sen jälkeen tempo pysyikin jo hyvänä. Linjalta kalahti alas ensimmäinen este, mutta sännätessäni nostamaan sitä huudahdin “ei haittaa!”. Linjan välillä Huppu pysyi hereillä ja laukka säilyi mallikkaasti. “Vähän se kaipaa vielä herättelyä, muuten oikein hyvin! Koeta vain itse ennakoida, milloin se on tiputtamassa tempoa, niinkuin vaikka kaarteissa saa ratsastaa rivakasti eteen.” neuvoin Liiaa.
Roi ja Perho ratsastivat selkeästi aikaa, ja mikäs siinä. Rata eteni nopeaan tahtiin, mutta Roi oli selkeästi taitava hyppääjä. Pystyn ollessa seuraavana hyppäysvuorossa neuvoin pidättämään ponia, pitkällä ja suoralla lähestymisellä se saisi varmasti lisäpuhtia laukkaansa, joten pidätteet eivät olisi lainkaan pahitteeksi. Perho sai kuin saikin ratsastettua Roin pystylle hitaammassa temmossa, myös viimeinen linja sujui oikein hyvin. “Siltä saisi kyllä ottaa vähän vauhtia pois, niin ehtisit itsekin katsoa, mistä kohdin lähdette hyppyyn. Mutta hyvä, hyvä, sehän osaa kyllä hypätä!” kehuin salamannopeaa ratsukkoa. Jannica oli saanut Veikon heräämään hyvin sarjatehtävälle, mutta radalla vaarana oli hevosen liian pitkäksi valahtaminen. Muistutinkin Jannicaa omasta ryhdistä sekä nopeasta, terävästä jalasta, jolla Veikon laukkaa pitäisi korjata. Rata sujui hienosti ja tasaisesti, kaksikko ei pitänyt kiirettä mutta laukka pyöri kyllä. “Terävä pohje, linjalle pitää päästä hyvässä temmossa, esteiden välissä ei ehdi enää korjata!” neuvoin Jannicaa heidän lähestyessään viimeistä linjaa. Hän ratsastikin hyvin eteen, ja Veikko hyppäsi mallikkaasti.

Kun jokainen oli saanut hypätä radan läpi useampaan kertaan ja olin kaikkien suorituksiin tyytyväinen, oli loppuverryttelyn aika. Se hoitui kaikilta itsenäisesti, suurilla ympyröillä ja eteen alas ratsastaen. Huppu ja Veikko, hitaammat kaverukset olivat virkeinä ja rentoina loppuraveilla, ja ne polkivat hyvin askelia alleen. Inna ja Roi taas vaikuttivat saaneen päästää isoimpia höyryjä ulos, niitä vaikutti olevan nyt helpompi ja mielekkäämpi ratsastaa, sillä molemmat olivat keskittyneitä niille annettuihin tehtäviin. Loppukäynneillä kaikki kehuivat hevosiaan ja minä kaikkia ratsastajia kaikkien kantilta hienosti menneestä valmennuksesta!

Estevalmennus 01.05.2018, kirjoittanut Salli Myllymaa (VRL-11253), 267 sanaa

Toukokuun ensimmäisenä päivänä järjestetylle Islanninhevostalli Lykkjan estetunnille omilla hevosilla ilmoittautui vain yksi ratsukko, joten Perho ja Roi saivat tehokkaan yksityistunnin. Kun koulutunnin ratsukot kävelivät maneesissa loppukäyntejä, annoin myös Perholle luvan tulla jo kävelemään Roin kanssa letkan jatkoksi. Koska tilanne oli näinkin otollinen vierailevalle ratsukollemme, annoin Perholle mahdollisuuden toivoa tunnin tehtäviä. Roi-poni oli kuulemma hyvin reipas ja innokas hyppääjä, joten esimerkiksi kaarevat reitit ja hallitut lähestymiset olivat ratsukon ikuinen murheenkryyni. Tällä saralla lähdimme siis treenailemaan. Teetin ratsukolla alkuun muutamaa yksittäistä estettä verryttelyhyppyinä. Emme tänään tähdänneet korkealle, vaan pidimme esteet matalina, jotta saimme keskittyä tekniikkaan. Roi oli mielissään jo pienistäkin esteistä ja sukelsi esteeltä esteelle vähät välittäen mahdollisesti pian sekaisin menevistä kompastelevista koivista. Toistot ja ohjeistukseni auttoivat ratsukkoa löytämään kokoajan vain hallitumman tavan lähestymisiin. Kun esteiden määrä nostettiin neljään ja radantiet tehtiin tarkoituksella tiukkoja kurveja sisältäviksi esimerkiksi ympyrälle sijoitettujen kahden esteen vuoksi, alkoi uudet haasteet. "Istu alas ja kuvittele pysäyttäväsi liike nanosekunniksi!" oli ehkä käytetyin ohjeeni koko lopputunnin. Se todella auttoi ja vaikka poni edelleen omasi menohaluja, se malttoi mielensä sen merkityksellisen sekunnin sadasosan, joka toi hyppyyn lisää hallintaa. Kotiläksyksi muotoilin ratsukolle sarjaesteiden ja okserien ratsastamista. Ratsastaja totesi kuitenkin, että usein pienet esteet ja okserit nimenomaan sujuvat, mutta heti kun esteitä korotetaan, paketti räjähtää ja poni on parin ensimmäisen hypyn niin kierroksilla, ettei kuule eikä näe mitään. Kehotin ratsukkoa harkitsemaan estevalmentajan pakeilla käymistä, sillä omat taitoni alkoivat loppua opettajana. Toki minullakin pedagoginen koulutus tuntiopettajan työhön on, mutta tämän ratsukon ongelmat olivat enemmän estevalmennukseen perehtyneen heiniä kuin minun, maastopainotteisen askellajiratsastajan erikoisalaa. Kävimme kuitenkin läpi ratsukon vahvuuksia lopuksi. Tunnilta poistui väsynyt ratsukko, joskin poni olisi lähtenyt vielä uudestaan radalle. Ihailtavaa intoa!

Estevalmennus 11.02.2021, kirjoittanut Minni, 264 sanaa

Punarautias poni ravaili korvat hörössä ja sen näköisenä että se oli ihan valmis hyppäämään. Tervehdin ratsastajaa ennen kuin vaihdoin tuon kanssa muutaman sanan ponista ja siitä millainen ratsukon yhteinen historia oli. Ratsastaja kertoi että Roiksi esitelty poni olisi vauhdikas hyppääjä joten tänään tehtäisiin siis matalammilla esteillä kontrollitreeniä.

Ensimmäisessä ratapätkässä oli kolme ristikkoa yhden laukan väleillä. Ratsastaja sai tuoda Roin tehtävälle mahdollisimman hitaassa laukassa ja jos tuntuisi että punarautias laukkaisi silti ihan liian lujaa, tehdä vielä vaikka voltin ennen estettä ja sitten vasta siirtyä tehtävälle. Ensimmäisellä kerralla Roi pääsi hieman kiihdyttelemään tehtävälle vaikka ratsastaja yritti miten pitää ponin ruodussa. Ohjeistinkin ratsastajaa tulemaan ravilla suurimman osan lähestymisestä ja vasta vähän ennen kaarretta nostamaan laukan ja istumaan mahdollisimman hiljaa satulassa. Tämä rauhoitti ponin menoa hieman, joten ratsastaja sai toteuttaa tehtävän vielä pariin otteeseen tällä tavalla, ennen kuin nostin ristikot pystyiksi ja ratsukko sai tulla tehtävän vielä tällä tavalla muutamaan kertaan.

Tehtävän sujuessa vaihdettiin suuntaa, josta ratsukko tuli tehtävälle ja haettiin vielä hitaampi ja rennompi tahti myös toiseen suuntaan. Vaikka vauhtia tuntui edelleen löytyvän, laukkasi Roi silti hieman rauhallisemmin joten tehtävään lisättiin pari estettä. Sarjan C osan ja kakkosesteen väliin tuli neljän laukan hieman kaareva lähestyminen joten ohjeistin ratsastajaa suoristamaan itsensä satulassa mahdollisimman nopeasti ja istumaan satulassa hiljaa mahdollisimman pitkään jotta Roi ei ottaisi ylimääräisiä kierroksia pitkästä lähestymisestä.

Jo b-c välissä oli nähtävissä miten Roi olisi valmiina hirttämään kaasunsa kiinni, mutta ratsastaja osasi lukea poniaan hyvin ja laukka jatkuikin laskeutumisen jälkeen tasapainoisena ja suhteellisen rauhallisella tahdilla eteenpäin ennen kuin oli aika seuraavalle esteelle. Muutama hyvä suoritus molempiin suuntiin riitti tälle tehtävälle ennen kuin annoin ratsastajalle luvan aloittaa loppuverryttelyt.